Vuosi täynnä - kuulumiset

Reistä tuli Prim ja hän muuttikin pikaisesti takaisin meille. Jäädäkseen, onneksi. Olen niin onnellinen ja tyytyväinen tähän minun rämäpäähän, joka kuitenkin on niin kiltti ja kuuliainen nuoren koiran alku.


Kati ja Anu, saati minä, olemme ilmeisen tyytyväisiä omiimme hyvässä ja pahassa. Vuoden sisällä on  kaikki treenanneet enemmän ja vähemmän agilityn alkeita, tokoa, päässeet tututumaan lampaisiin ja pääosin kasvamaan ja kehittymään hienoiksi harrastuskoirien aluiksi!
Kukaan ei onneksi ole sairastanut, ontunut tai mitään muutakaan kummallista. Kohtahan ne ovat jo kuvausiässä, iik! Se on aina niin jännää. Ja vähän pelottavaakin.

Jokainen on oma persoonansa, jokainen on kaiketi saanut just sen ja sellaisen kuin halusi ja toivoikin. Tottakai kaikenlaista uutta ja ihmeellistä, hyvää sekä vähemmän toivottavaa ominaisuutta, on matkan varrella ilmestynyt. Mutta se on onneksi vain normaalia ja luonnollista. Mitään isompaa ongelmaa ei onneksi.
Nämä ovat ihmis- ja koirasosiaalisia, osaavat käyttäytyä ja ottaa lunkisti. Kovasti samaa kaavaa kuin V-pennut näiltä osin.

Di on käynyt jo agilityn epiksissä juoksemassa nolla radan! Prim käväisi tokokokeessa ja sai sen 1-tuloksen. Mihin nämä ehtivät ja yltävätkään!
(no ainakin agilityn 1-luokkaan ja tokon alokas-luokkaan ;o)


KIITOS ja ONNEA jatkoonkin Anu ja Kati!

The End

Pentublogin päivitykset loppuvat. Di ja Whoopy ovat kotiutuneet loistavasti. Pitävät omistajansa virkeinä (heräämällä aamuisin klo 4 ;o) ja touhuavat jo paljon kaikenlaista.
Rei on vielä ilonamme ja ilo se pentu onkin. Tulee olemaan vaikea luopua siitä nyt kun alkaa kasvaa koiraksi, on ainoana pupsina meillä, kehittyy ja kasvaa hienosti. Mutta onneksi sillekin on se paras koti odottamassa eli sen puoleen asiat ovat paremmin kuin hyvin.
Jatkossa pentujen kuulumiset normiblogiin Viuhahduksia ja Voltteja.

Loppuun Rein pentuvideo mökkeilystä.

Rei

Rei (Pupu) jäi meille vielä 3 viikoksi emon ja isosiskon hellään huomaan.
Sunnuntaina se sai vierailla agilitykisoissa. Ekaa kertaa valjaat päälle, hihna kiinni ja kävelyksi kisapaikalla. Hyvin meni, ei hirvittänyt meteli eikä melske, vieraat koirat saati ihmiset. Siellä se tutustui tunnelmaan ja otti päikkärit.
Matka jatkui Järvenpäähän ja tutustumaan tulevaan kotiin ja isosiskoon. Reimäiseen tapaan se tutki paikat häntä pystyssä ja mitä ilmeisemmin koti kelpasi :)
Mikkeliin se kuorsasi. Kaupungilla käveli kuin vanha tekijä, tosin ehkä Viuhka ja Voltti vähän auttoivat. Kerrostalon raput viuhahti ylös, tarkoitus ei kyllä ollut.
Taas uusi paikka ja yhtä lunki!
Mökkimatka nukuttiin ja täällä otettiin piha metsineen haltuun. Aika rohkea ja itsenäinen pentu...
Uimaan ei uskaltanut. En olis minäkään!

Touhuaminen pennun kanssa on taas niin mukavaa! Eilen asennettiin ei-sana ja pallon tuominen takaisin. Onnistumis% huitelee ehkä siinä 50.

Tipu-Whoopy lensi pesästä

Eilen Anu oli hakenut pentunsa kotiin. Sielläkin kotiutuminen oli mennyt hienosti!
Shelttilaumaan tutustui ja samalla muuhun perheeseen.
Aivan loistavia uutisia myös meidän Prinsessalta, jonka patjan alle on välillä piilotettu herne ;)

Noita-Di kotiutui

Törkeästi varastettu kuva Katilta. Di läksi synnyinkodistaan ja kotiutui välittömästi omaan kotiinsa. Vain hienoja uutisia kuului illan mittaan siltä saralta!
Nyyh ja riemua hienosta perheestä!

Aika kuluu

Pennut kehittyvät kokoajan. Niille tulee enempi "omia juttuja" ja luonteen eroja. Niiden kanssa on mukava puuhastella ja katsella niiden touhuja.
Vähän tyhmänrohkeita ne ovat... mutta toisaaltaan en pysty kaikelta suojelemaan ja siinähän oppivat. Kunhan katsoo etteivät itseään särje. Terassilta on ihan pakko hypätä siitä korkeimmasta kohdasta alas. Noita_Di onnistui kiipeämään putken päälle. Miten, en vaan tiedä mutta siellä se taiteili ja tottakai putosi nurmikolle. Pupu_rei nukkui auringossa terassilla ja käänsi kylkeen pudoten maahan. Mitä tapahtui? Ei mitään, se jatkoi uniaan n.40cm pudotuksen jälkeen ihan tyytyväisenä.
Tipu-Whoopy syö kenkiä. Kokoajan. Nauhoja, pohjia, nikertää kärkiä. Ihme juttu, mikä niissä kengissä on niin kivaa.

Autoilevat kaikki pääosin todella hyvin. Eli hiljaa ja nukkuvat. Paitsi jos just on ollut parhaat leikit kesken, silloin alkavat kauhean huutokuoron "me ei haluta olla häkissä".  Onneksi näyttäisi ettei kukaan voi pahoin.

Ahneita, syövät äärimmäisen hyvällä ruokahalulla ihan mitä vaan. Menee nappulat märkinä ja kuivina, lihat, raejuustot. Tajuton hotkiminen. Vielä käyttävät myös maitobaaria, tosin taitaa olla aika tyhjiin lypsetty tuo baari.

Ulkona on ollut hienot ilmat, tykkäävät riehua siellä. Viuhka ja Voltti leikittää nitä todella hyvin. Riepu haluaisi hoivata ja hoivata. Opetti myös mitä tarkoittaa jos varoitetaan pysymään pois. Se on maailman paras kouluttaja. Kun ei uskottu varoitusta, se kävi murahtaen tönäisemässä pennun kuonolla nurin. Kun ei uskonut vieläkään, niin tönäisi uudestaan ja murahti vielä voimakkaammin. Sitten pentu uskoi ja istui katsomassa metrin päässä eikä tunkenut iholle. Vähän ajan päästä tuli hiukan mielistellen ja Riepu salli sen ja alkoi hoivata ja leikkiä. Nyt se murahtaa, kaikki pennut lopettavat heti. Kukaan ei mene paniikkiin tai näytä piestyiltä, ne vaan lopettavat riekkumisen/ruuan varastamisen/luun kärkkymisen.

Pennut sirutettiin ja tutkittiin keskiviikkona. Kaikki terveitä, erinomaisesti hoidettuja ja super sosiaalisia mussukoita. Vain draama prinsessa T-W kiljahti, mutta unohti sen heti samantien kun sai ihania kuivia nappuloita.
Eläinlääkärin stetarit sai kyytiä, naama nuoltiin märäksi ja meno liukkaalla pöydällä oli melkoinen.
Punnattiin ne samalla. Saapas nähdä minkä kokoisia noista tulee, niin samoissa menee edellisen pentueen tyttöjen kanssa.
P-R vähän vajaa 4kg (Pirkko oli samankokoinen)
T-W n.3,8kg (Voltin kanssa samaa painoluokkaa)
N-D n.3,6kg

Eli huomenna Noita-Di lähtee kotiinsa, nyyh. Sunnuntaina Tipu-Whoopy. Pupu-Rei jää vielä muutamaksi viikoksi iloksemme.

Pentutesti

Pupsit testattu Janitan toimesta. Näin koko testin ja mitään isompia yllätyksiä ei tälläkään kertaa tullut. Muutama mieltä kaihertava juttu sai vahvistuksen.
Mutta tälläkin kertaa meillä on toimivia, lupaavia harrastuskoirien alkuja. Ei ehkä niitä helpoimpia, mutta tuskin loppuu kapasiteetti näiltäkään oikein eteenpäin vietyinä. Jokaisella omat kommervinkit, siitä tuleville kodeille enempi.

Yhteispistemäärät olivat tasaisia 54-58p. (max. 70).
48-61 pistettä: Pentu on itsevarma ja tasapainoinen. Ei helpoin vaihtoehto ensimmäiseksi koiraksi. Tarvitsee johdonmukaista koulutusta ja johtajuusharjoituksia. Erinomainen harrastus-/kisakoira.


Minä en ehkä kestä, mutta eka lähtee jo lauantaina...